Torpparista maanviljelijäksi




Minkälaista mahtoi torpparin elämä olla 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussa. Sitä on vaikea kuvitella, mutta jonkinlaista pohjaa antavat muutamat asiakirjat ja kirkonkirjoista esiin kaivetut merkinnät torppien asukkaista.
Äitimme sukuun liittyy useitakin torppia, mutta viimeisin niistä oli Nynäsin torppa. Äitini isän isoisä, Johan (Juho) Ström oli muuttanut suurten nälkävuosien jälkeen, 1869, tähän torppaan.
Juhon jälkeen torppaa isännöi hänen poikansa Eerik Ström ja vaimonsa Anna-Stiina.
Hallussani on säilynyt asiakirja, jolla tämä Eerik luovutti torpanpidon vuorostaan pojalleen Jalmarille, eli äitini isälle. Tämä luovutusasiakirja (Toimituskirja Tulokatselmuksesta) on allekirjoitettu elokuun 26 pnä vuonna 1913.

Katselmuspöytäkirjan kansilehti vuodelta 1913

Katselmuspöytäkirjan takakansi ja allekirjoitukset



Toimituskirjan mukaan oli torpassa tuolloin seuraavat rakennukset:

Asuinrakennus, jossa oli tupa, kamari ja porstua. Rakennuksen ulkomitat 10,20 x 7m ja korkeus maanpinnasta 3,20m. Talon kivijalka arvioitiin välttäväksi (6), samoin seinät ja päreistä tehty vesikatto. Lattiat olivat luovutushetkellä välttävässä kunnossa muualla, mutta kamarissa tyydyttävä (8). Eteisestä mainitaan, että se oli tehty tolppien kanssa (varaan) ja vain alaosa oli laudoitettu. Sen koko oli 180 x 180. Kyseessä oli siis jonkinlainen avokuisti.
Navetan koko oli 7,20 x 6,20 ja sen korkeus oli 2,80 m. Kivijalka arvioitiin huonoksi (2), hirsiseinät välttäviksi (5) ja pärekatto välttäväksi (5). Lattiaa tässä rakennuksessa ei ollut lainkaan, vaan kyseessä oli siis maalattialla varustettu eläinsuoja. Myöskään ikkunoita ei siinä ollut lainkaan.
Talli oli kooltaan 7,50 (alaosasta) ja 10,00 (yläosasta)x 5,20. Se siis ilmeisesti sijaitsi rinteessä. Korkeutta tallirakennuksella oli 3,60 m. Kivijalka arvioitiin huonoksi (3), hirsiseinät tyydyttäviksi (7), päreistä tehty vesikatto tyydyttäväksi (7), lattia huonoksi (3) ja ovet tyydyttäviksi (7). Ikkunakin tallissa oli ja se oli kooltaan 70 x 50 cm. Talli siis oli paremmassa kunnossa, kuin navettarakennus. Kertooko tämä jotakin siitä arvostuksesta, joka hevosilla työjuhtina ja isännän työtovereina kai väistämättä oli.
Lammashuone ja sikala, koko 5,40 x 2,00 ja korkeutta 2,50 m. Tämäkin rakennus sai vain välttävän arvosanan.
Laudoista rakennettu kalustohuone, kooltaan 6,80 x 4,90, korkeus 4.90 (!!!), sai sen sijaan arvosanan hyvä (9). Sen päreistä tehty vesikatto oli tyydyttävässä kunnossa (8) ja lattia tyydyttävä ja ovet peräti hyvät (9).
Sen sijaan hirsinen aittarakennus oli melko rapistuneessa kunnossa. Sen seinät arvosteltiin huonoiksi (4), pärekatto huonoksi (2) ja lattia ja ovi huonoiksi (4).
Puuvaja oli seinätön katos, jonka kulmissa oli tolpat ja pärekatto heikossa kunnossa (2).
Riihi seisoi nurkkakivillä ja oli kooltaan 10,00 x 6,00 m. Sen kunto arvioitiin pärekattoa myöten tyydyttäväksi (8), mutta lattia oli huono (4) ja uuni samoin (4).
Hirsistä tehty saunarakennus, 4,80 x 4,20 m, oli sekin huonossa kunnossa (4). Siinä oli toisista rakennuksista poiketen olkikatto, joka arvioitiin huonoksi (4), samoin kuin lattia, välikatto (laipio) ja uuni.
Lisäksi oli neljä latoa, joiden koko oli luokkaa 6 x 6 m ja niiden kunto vaihteleva. Kaksi latoa oli katettu oljilla ja kaksi päreillä. Niiden lattia oli aidastarpeista (riukupuista).

Kaivosta mainitaan, että se oli hyvä, mutta arkku huono (hirsistä tehty arkku). Vesijohtokin oli navettaan vedetty, mutta pumppu oli arvioitu lähes käyttökelvottomaksi (1).
Lisäksi on kirjattu ylös, että 40 m2:n puutarhassa on seitsemän hedelmäpuuta, pensaita ei lainkaan ja humaliston koko on 15 m2, tila välttävä (6).

Torppaan kuuluvat viljelysmaat:
A. Kotopelto, 0,73 ha, perusparannukset tyydyttävät (8), muokkaus hyvä (9), ruokamullan paksuus 12 cm, lannoitus tyydyttävä (8), ojien leveys 50 cm, syvyys 25 cm, aitaus tyydyttävä (7).

B. Vehnäpellon takaosa, 0,84 ha, perusparannukset tyydyttävät (7), muokkaus tyydyttävä (7), ruokamultaa 17 cm, lannoitus välttävä (6), ojien leveys 50 cm, syvyys 25 cm, aidoitus välttävä (6)

C. Vehnäpellon etuosa ja Kissalammen suopelto, 0,59 ha, perusparannukset välttävä (6), muokkaus tyydyttävä (7), ruokamullan paksuus 20 cm, lannoitus tyydyttävä (7), ojien leveys 50 cm, syvyys 25 cm, aitaus välttävä (6).

D. Tallipelto 1,3 ha, perusparannukset (8), muokkaus (7), ruokamullan paksuus 17 cm, lannoitus (6,5), ojien leveys 50 cm ja syvyys 25 cm, aidoitus (7).

E. Vähäpelto 0,2 ha, perusparannukset (10!!), muokkaus (8), ruokamullan paksuus 13 cm, lannoitus (8), ojien leveys 40 cm, syvyys 20 cm, aidoitus (7).
Peltojen ympärillä on todettu kasvavan kaikenlaista lepistöä.

Kohdassa Suo- ja uutisviljelykset, todetaan:
Liperin suo, jonka pinta-ala on noin 2,5 ha. Perusparannukset (7), muokkaus (7), lannoitus ja savitus (7), paitsi keskellä suota noin 1/3 on savitus ja lannoitus välttävä (5), ojitus huono (4). Viemäriojan suuruus on: leveä 1,00 m, syvyys 60 cm. Viemäriojan koski mitattu korkeammalta kohdalta josta sen leveys on 1,5 m ja syvyys 1,9 m. Aidoitus tyydyttävä (7).

Luonnonniityistä katselmuspöytäkirja toteaa:
Brännänän niitty, jossa on luonnon niittyä noin 2,8 ha, kasvaa muutamia pienempiä puskia sekä viemäri oja huono.
Brännänän niitty palstalla on peltoa takaosalla noin 4,25 ha, sekä etuosalla noin 1 ha. Perusparannustoimet arvioitiin seiskaksi, muokkaus (6), ruokamultaa 18 cm, lannoitus nelosen arvoiseksi, ojien leveys 30 cm ja syvyys 15 cm.

Lisäksi todetaan, että tällä niityllä oli yhteensä neljä latoa, joissa kaikissa olkikatto ja joiden kunto enimmäkseen oli välttävä.
Hakamaita kuului torppaan vielä kaksi, joista on kirjattu:
Brännänän hakamaa kasvaa niityn puolella isoin osa pienempää lehtipuuta sekä ulompana sekametsää. Haan etu-osassa on noin ½ ha pelloksi kelpaavaa maata, hoito välttävä (6).
Pellonmäen hakamaa kasvaa sekametsää, hoito välttävä (5).
Vielä todetaan erikseen, että rakennusten korkeus on mitattu ainoastaan räystään alle tai tasaseiniin (ei siis päätykolmiosta).
Metsää ei torppaan kuulunut lainkaan.

Torpan kaikki rakennuksethan kuuluivat vuokranantajalle, eli Dampbackan kartanolle, samoin kuin maatkin. Vaikka vuokraajan olikin huolellisesti hoidettava haltuunsa saamiaan rakennuksia, on varmaankin ymmärrettävää, ettei niistä kuitenkaan aina huolehdittu samalla tavalla, kuin jos ne olisivat olleet kokonaan omia.

Nynäsin torppa ei siis lainkaan ollut niitä kaikkein kehnoimpia, vaikka kunnon viljelysmaata olikin vain vajaat neljä hehtaaria. Kokonaispinta-alaa niittyineen ja muine alueineen kertyi kuitenkin jo yli kymmenen hehtaaria. Niinpä Nynäsin torppareilla olikin jo varhaisessa vaiheessa ollut varaa ylläpitää renkiä ja tämän perhettä. Renki puolestaan teki joko taksvärkkivelvollisuuden tai sitten hoiti kotitilan töitä.

Myös sen ajan työsopimuksesta on hallussani säilynyt esimerkki, Vuokrakirja. Siinä Nynäsin torpan vuokraaja, isoisäni Johan Hjalmar Virta sitoutuu sen ajan tavan mukaisiin työehtoihin ja vuokranmaksuun torpastaan. Kuten sopimuksesta käy ilmi, olivat työpäivät sangen pitkiä, kesäaikana 11-tuntisia ja talvella 9-tuntisia, eikä ruoka-aikoja laskettu näihin tunteihin mukaan. Kuinkahan moni tänä päivänä olisi valmis tällaiseen.

Torpankontrahti etusivu
Torpankontrahti sivu 2
Torpankontrahti takasivu


Tästä Nynäsin torpasta Jalmari isoisäni lunasti sitten itsensä vapaaksi kansalaissodan jälkimainingeissa ja sitä seuranneiden, lainsäädäntöön tulleiden muutosten ja pykälien turvin. Isoisäni oli kansalaissodan alkaessa vähän alle kolmekymppinen nuori mies, mutta hän ei osallistunut sotaan millään lailla, vaikka oli aikanaan ollut aktiivisesti mukana työväen riennoissa mm. urheiluseuratoiminnan myötä.
Torpan omaksi lunastaminen maksoi Jalmarille 14 000 markkaa (nykyrahassa tämä on noin 5000 €) ja hän joutui ottamaan sen summan lainaksi Askolan Säästöpankista. Lainapaperi on päivätty 27. Heinäkuuta 1920. Takaajina ovat olleet naapuri Nikolai Snirvi, Johan Järvenpää ja sukulainen Heikki Virta. Nikolai ja Heikki ovat raapustaneet paperiin vain puumerkkinsä. Järvenpää on sentään osannut kirjoittaa nimensä. Jalmari maksoi lainansa korkoineen viimeistä penniä myöten 1927 vuoden loppuun mennessä.
Jalmari joutui itsenäistyttyään kuitenkin muuttamaan pois Nynäsin mäennyppylältä. Hänen uudistilansa nousi uudelle paikalle pari kilometriä syvemmälle korpeen. Edessä oli vuosia kestänyt uudisraivausurakka. Myös rakennukset oli pystytettävä uudelleen. Tässä häntä auttoi vielä isä Eerik, joka kuitenkin oli jo sairas mies. Hän menehtyi maaliskuussa 1924.
Nynäsin torpanrakennuksissa oli paljonkin toivomisen varaa, mutta sitä ei ollut enää Jalmarin uudisrakennuksissa. Hän oli huolellinen mies.

Jalmarin raivaamat pellot ja hänen asuintalonsa ovat muistuttamassa meitä menneiden sukupolvien sitkeydestä ja peräänantamattomuudesta. Toivoa sopii, että meihin, hänen jälkipolviinsa, olisi periytynyt edes pieni ripaus tätä ominaisuutta.


Jalmari Virran henkilötodistus