MIKSI OLEN TEHNYT KUVIA



Kun minulle lapsena ja pikkupoikana tuli aika pitkäksi, eikä ollut mitään tekemistä, antoi äitini minulle tavallisesti kynän ja paperia ja sanoi, että piirräpä jotakin. Siitä se alkoi. Syntyi monta vihkollista sarjakuvia. Ensin päähenkilönä oli tikku-ukko, jolla oli vain ympyriäinen pää ja tikkuvartalo. Jostakin syystä muilla henkilöillä oli jo silloin normaali habitus. Nämä sarjat ovat valitettavasti hävinneet. Sitten seurasi Jeppe Jannu, jonka ulkoinen olemus oli jo lähellä ihmistä. Muistan elävästi sen hetken Väinölän kansakoulun ensimmäisellä luokalla, vanhanaikaisen, kahdenistuttavan pulpetin äärellä, kun tajusin, että ihmisen voi kuvata muutoinkin, kuin vain tikkuhahmona. Se oli todellinen ahaa-elämys.
Joskus olen pohdiskellut, onko kuvien tekemisessäni jotakin samaa, kuin esihistoriallisten esi-isiemme kalliomaalauksissa. Hekin luultavasti halusivat kuvan kautta saavuttaa jotakin, jonkin ominaisuuden maalauksen kohteesta, tai sitten saada kohteen hallintaansa, kontrolloida sitä (saaliseläin, kohteen jalot ominaisuudet jne). Voi olla, että nämä alkukantaiset geeniominaisuudet ovat yhä vaikuttaneet minussa. Tunsin suurta tarvetta ikuistaa joitakin ihailemiani intiaanipersoonia, ja kun se oli tehty, oli mieleni rauhoittunut. Siirtyikö minuun samalla jotakin heistä, se jää arvoitukseksi, mutta tuskin.
Joitakin maisemia maalattuani, on minulla sellainen tunne, kuin voisin omistaa tuon maiseman ja elää aina vain uudelleen tuon kerran eletyn kokemuksen ja siihen liittyvän tunnelman sitä katsellessani.
Olemmeko sisimmältämme yhä luolaihmisten kaltaisia?





Askola, öljyväri
Geronimo, vesiväri
Högsåra, öljy
Intiaani, tussi
Intiaani, lyijykynä ja vesiväri
Intiaanipäällikkö, vesiväri
Klasun erämaja, tussi, 2006
Sorget, tussi, 2006
Östenin vaja, tussi, 2006
Mänty, tussi, 2006
Jurmo sarja, tussi,
Kalastaja-alus, lyijykynä
kangsteri, tussi
kohtaus kapakassa, tussi
Meri, öljy
Nauru, tussi,
Omakuva, öljy
rosvojuomingit, tussi
Saaristomaisema, öljy
ravihevoset, lyijykynä
Sitting Bull, öljy
torppa Turun museomäellä, vesiväri
tyttö, lyijykynä
Anna rippikoulukuvan mukaan, lyijykynäpiirros
ratsastava intiaanijoukko, öljy
vanhaa Loimaata, öljy
intiaanihyökkäys, vesiväri
Yksinäinen purje, öljy
Teemasta "seitsemäs aalto", öljy
Intiaanisoturi, tumma tausta, öljy

RannJP:n kurssijulkaisun kansikuva vuodelta 1966, tussi
Merikerhon laulukirjan kansikuva, tussi (alkuperäinen ei tallessa)
Haminalahden Metsästysseuran lauluvihkon kansikuva, tussi
1950 ja 1960-luvun julkkiksia merirosvoina, tussi
Alkemisti, tussi, teräväkynä 1967

AKVARELLEJA SAARISTOSSA




Kuvien tekeminen oli osaltani ollut jo vuosia hyvinkin syvässä lepotilassa, mutta kaipasin silloin tällöin sitä tekemisen tunnelmaa ja onnistumisen tuomaa, hieman narsistista mielihyvää. Kun sitten talvella 2012 hiihtelin Kuopion laduilla ja poikkesin tervaruukin hiihtomajalla, huomasin pienen lappusen seinällä, jossa kerrottiin Kökarin saaressa pidettävästä akvarellikurssista. Hetken mietittyäni päädyin siihen, että siinä olisi hieno tilaisuus kokea elämyksellinen viikko Kökarissa, jossa joskus olimme vierailleet veneellämme, ja rauhoittua kokonaan kuvanteon harrastukseni pariin. Kurssi olikin hyvin opettavainen ja antoisa. Sen vetäjä, Aino Kivisaari, oli ammattitaitoinen, luovuutta ja herkkää ajattelua täynnä oleva persoona. Maalasimme paljon Kökarin kallioilla, mutta matkustimme myös taksiveneellä Kökarin eteläpuolella olevaan Källskärin saareen. En ollut aikaisemmin kuullut mitään tuosta omituisesta paroonista ja vapaaherrasta, Göran Åkerhjelmista, joka oli rakentanut ja rakennuttanut saaren eteläkärkeen oman paratiisinsa. Rakennus oli Reima Pietilän suunnittelema ja siellä oli vieraillut mm. Tove Jansson, muumipeikkojen luoja. Hänen kerrotaan majoittuneen ns. punssiverannassa, joka muistutti hyvin paljon muumitaloa. Tämä kummallinen paroni, Åkerhjelm, hylkäsi sitten paratiisinsa, kun voimat alkoivat iän myötä ehtyä ja pääsy saarelle ja siellä kulkeminen tulivat liian vaivalloisiksi. Saaresta löytyy lisämateriaalia osoitteesta:linkki. Tämä omituinen nähtävyys ja sen ympärillä kohoavat jylhät kalliorannat kirvoittivat meitä mitä moninaisimpiin luomuksiin akvarellien muodossa.
Muutama kurssin aikana tehty työ onnistui minulta siinä määrin, että ne saivat myöhemmin paikan huoneeni seiniltä, mutta harjoitelmia ja töitä tehtiin todella ahkerasti ja usein vielä ihan iltamyöhään.


Nämä rantavajat maalasin Ainon Karlbyn mökin läheisessä rannassa. Olin jo sitä ennen tuntenut monta tuskan hetkeä, että mikään ei ota onnistuakseen. Sitten tunsin kuitenkin löytäneeni jossain määrin oman tapani työskennellä.

Tämän tein Källskärin retkellä. Sen vaikuttimena olivat saaren läheiset rantakalliot.
Kurssi pidettiin rakennuksessa, joka aikaisemmin oli toiminut Kökarin terveystalona. Siitä ja sen suunnittelemisesta kerrotaan mm. Ulla-Leena Lundbergin vastapalkitussa kirjassa Jää (Is).

Tämä työ oli tulosta teemasta "valööriharjoitus", jossa piti käyttää vain yhtä väriä.

Tämä työ oli muuten vähän epäonnistunut, mutta Aino keksi pian, että rajaamalla siitä saa vielä ihan mukavan, jos vain haluaa.


Tämän Kökarin kurssin innoittamana otin akvarellivrusteet mukaani loppukesän Jurmon retkelle. Retkestä löytyy valokuvia osiosta PURJEHDUS / JURMO. Tavallista loisteliaampi kanervien kukinta sai minut yrittämään niiden kuvaamista ja sitä kautta Jurmon maisemien ikuistamista. Tästä pyrkimyksestä syntyi pari akvarellityötä:


Tässä muutamia kurssilla ottamiani valokuvia:
Aino opastaa paperin kostutusta ja muita aloitustoimia.
Kuvausaiheita etsittiin kirkon rantakallioilta

Välillä olisi ollut hyvä hieman "zoomata"
Ainon kesäasunto oli Karlbyssä, lähellä venesatamaa
Rantavajoista saatiin inspiraatioita
Ainon puutarhan kukkaloistoa

Källskärinn matkattiin taksiveneellä
Källskärin upeita rantakallioita



Maalarijoukko matkalla Åkerhjelmin piilopirtille
Paroni, vapaaherra Göran Åkerhjelm vietti täällä 27 kesää
Vieraat, ylhäiset ja alhaiset saivat kantaa kiviä näihin reunuksiin ja multaa puutarhaan
Afrodite vai Venus, paikka on eksoottinen
Chrisse pitelle Hermeksestä kiinni
Anneli mietiskelee "Kannussa"
Ahdasta on
Kökarin koulu on nyt museona
Hyvin palvellut ja leponsa ansainnut
Kurssilaiset ryhmäkuvassa
Lopuksi pidettiin tietenkin näyttely