ATLANTIN YLI, ETTÄ HEILAHTI






Toteutin monen purjehtijan haaveen jo myytyäni oman veneeni ja luovuttuani siten lähes kolmekymmentä vuotta jatkuneesta rakkaussuhteestani purjehtimiseen vuonna 2006.

Kyseessä oli Staf (Sail training assosiation finlands)- nimisen
organisaation maksullinen purjehdus Karibialta Euroopan puolelle. linkki

Siitä tuli värikäs ja vaiherikas seikkailu, koska tuulet olivat käytännöllisesti katsoen koko matkan ajan kovia ja Azoreitten jälkeen jopa myrskyisiä.

Päämääränä oli alun alkaen Cherbour Ranskassa, mutta keliolosuhteiden ja monien vastoinkäymisten jälkeen rantauduimme Espanjan La Coruniaan.




Pidin tapani mukaan matkasta laivapäiväkirjaa, joka on tässä kirjoitettuna puhtaaksi:

ATLANTINPURJEHDUKSEN PÄIVÄKIRJA




Keskiviikko 8.3.2006
Aika dramaattinen alku. Vantaalla (lentokentällä) eivät päästäneet koneeseen, kun puuttui paluulippu St. Martinilta. Onneksi olin sopinut samalle purjehdukselle tulevan Pekan kanssa yhteisestä menosta kentälle. Pakottivat ostamaan paluulipun, johon minulla ei ollut varattuna rahaa tms. Hänellä oli Visa-luottokortti (hinta 1000 €!!!) Sanoivat, että sen saa kyllä takaisin, kun lähettää käyttämättömän lipun Air Fanceen. Matkani oli vähällä tyssätä kotiportille. Olin hetken shokissa. Pariisissa vaihto sujui, mutta hetken oli jännitystä, kun Vantaalla kirjoitettu boarding pass ei kelvannut (ei ollutkaan oikea boardin pass). Taas AF:n toimistoon ja siellä tulostettiin uusi. Onneksi aika riitti, vaikka tiukoille meni.
Turruttava lento (yli 10 t.) Pekka monipuolinen mies, hallitsi monia asioita, mutta sanoi kaipaavansa lisätietoa kvanttifysiikasta !?!
Lopulta St. Martinilla. Helle valtava! Maahantulo onnistui hyvin, eikä paluulippua kaivattu, eikä kysytty!!!!!
Ajettiin taksilla veneelle. Kuski lauloi regee-ränkytyksen mukana.
Venen näytti pieneltä. Oli kiva istahtaa sen istuinkaukaloon. Tavaroiden ja paikkojen asettelu ja kotiutuminen oli todellista taidetta. Illalla marinan baarissa nautittiin muutama paukku ja sitten hikiseen punkkaan. Yöllä satoi hieman.

St Martin satamaa

St Martinin satama-allas yöllä

Torstai 9.3. (St. Martinilla)
Ensimmäiset aamurutiinit veneellä. Ykkösvahti teki aamiaisen. Aika ahdasta tämä vene-elämä tulee olemaan!!!
Sukeltaja (tummaihoinen, iloinen veikko) korjasi potkuriakseliamme.
Siinä oli monta ongelmaa. Muonavarastoja täydennettiin. Mara piirteli matkapäiväkirjaan köysien ym. kaavioita. Perusteellinen tyyppi. Vasta puoolenpäivän jälkeen pääsimme irtautumaan. Tuuli oli navakka, n. 11 m/s. Jouduin heti ohjaimiin, sillä minut oli valittu vahtipäälliköksi kolmanteen vahtiin eilen illalla. Heti aluksi juutuimme pohjaan, mutta siitä sentään päästiin irti. Purjeet nostettiin, joka oli tietenkin monta astetta kovempi ruljanssi, kuin omassa veneessä. Isossa oli yksi reivi ja myöhemmin vielä toinen. Purjehdittiin tiukkaa kryssiä ja muutaman (parin) tunnin kuluttua oli ensimmäiset merisairaita.
Pimeys ehti laskeutua, ennen kuin ehdimme määränpäähämme, eräälle riutalle. Vaikka olimme suojan puolella, syntyi sinnekin aikamoiset vaahtopärskeet. Ankkurointi kuitenkin onnistui, vaikka meri kohisi kumeasti ja pärskeet nousivat hyvin lähellä.
Yöksi pantiin ankkurivahti. Oma vuoroni oli 5-6. Istuin kannella ja katselin tähtitaivasta. Mietiskelin, että matkasta tulee ehkä melkoinen seikkailu. Samalla tuntui kummalliselta, että joku voi tuntea itsensä korvaamattomaksi yllään levittäytyvän avaruuden äärellä (tähtitaivas näkyi hyvin linnunratoineen kaikkineen).

Sukeltaja tutkii potkuria ennen lähtöä
St Martin jää taakse
Kohti atollia, Juha ajaa
Tyrskyävä atolli

Perjantai 10.3.
Ensimmäinen varsinainen meripäivä. Tuuli 10 m/s. Parimetriset tyrskyt rannassa estivät maihinnousun. Kävin aamu-uinnilla, vesi viileähköä. Pari delfiiniä ui veneen lähistöllä. Ruoka tehtiin ankkurissa ja syötiin (kyljykset). Sitten avomerelle, staysail ja reivattu iso. Tuulen suunta on meille epäedullinen ja joudumme ajamaan tiukkaa kryssiä.
Pian puolet miehistöstä merisairaina. Olin kannella klo 7 asti ja sitten salongin sohvalle. Kuumaa, kuin saunassa. Sieltä täältä kuului oksentelua. Ehkä pahiten kärsi Juha. Hän nuokkui lähes koko yön istuallaan ja yökkäsi vähän väliä. Aika rankkaa. Liikkuminen veneessä taistelua. Neljältä jouduin vyövahtiin. Tuuli oli enää 8-9 m/s. Meno reipasta, aallot toisinaan korkeita. Aamun sarastaessa olin myös itse ruorissa. Lentokaloja näkyi useita.

Atolli jätetty, kryssiä kohti pohjoista

Ismo kouluttaa, Marjo ja Pekka sopeutuvat

Lauantai 11.3. (19 57,3 N 63 05,9W)
Jatkettiin samalla halssilla lähes koko päivä. Sisällä oli kuumaa ja ulkona kärvensi aurinko. Liikkuminen sisätiloissa kuin trapetsitaiteilua. Meritautisilla tosi vaikeaa. Ei voi nukkua, ei olla sisällä, ei syödä. Putsasin salongin turkin (vaikkei se hommiini kuulukaan), sekä meidän vessan. Lukeminen mahdotonta, saas nähdä miten tämän kirjoittamisen käy. Tunsin itsekin hieman meritaudin oireita ja laitoin korvantakusen. Se kuitenkin hävisi jonnekin päivän mittaan. Iholla suolakiteitä ja suolanmaku suussa. Nyt huomaa, mitkä seikat venesuunnittelussa olisivat tärkeitä. Tässä paatissa on lähes kaikki väärin.
Vendan jälkeen jouduin kiipeämään meripunkkaan. Ihmeekseni pääsin sinne ja sain nukutuksikin. Se on tosi ahdas kolo!

Tuoremuonavarasto

Sunnuntai 12.3. (19 56,7 N 61 44,3W)
Jouduin kansivahtiin (yö-) 12 – 4. Pilvistä ja vaikea pysyä suunnassa, kun ei nähnyt tähtiä. Aallot harhauttaa kääntämään. Hetkittäin tuntui jo masentavalta. Kryssimme koko ajan tiukasti ja määränpää lähenee liian hitaasti (aikataulu voi pettää).
Päivät kuluvat enimmäkseen kannella istuen tai ruorissa. Päällystö sopeutunut aivan ihmeellisesti. He oleskelevat ja liikuskelevat veneen sisäosissa kuin kotonaan. Itselle kaikenlainen liikkuminen on suuri voimain ponnistus. Myös Mara, kevyt ja notkea, kiipeilee kaikkialla kuin orava. Ismo (perämies) vaihtoi välillä genoan, mutta sitten tuuli taas oli liian repivä. Stay sail sai tulla takaisin. Sadekuuro, jolloin kapu ja perämies riensivät uikkareissa kannelle huuhtomaan hikiä.
Ihme että keittiöhommat hoituu. Tänään oli puuroa, jossa kanapaloja ja salaattia. Iltavahti 8 – 12. Juttelua Petterin kanssa. Vastavalmistunut tuomari. On myös lähes kotonaan. Juha poissa pelistä. Ensimmäistä kertaa veneessä ja heti Atlantille!? (Pari kertaa ollut Kallavedellä)

Marjo ruorissa

Maanantai 13.3. (22 24,8 N 61 32,7 W), ajettu 104 viim.vrk. aikana
Hyvin nukuttu yö. Aamutoimet voimia vieviä. Hampaiden pesusta ei puhettakaan. Tasainen tuuli koko ajan suoraan Azoreitten suunnasta. Kurssi lähes pohjoiseen.
Ensimmäinen laiva nähtiin. Se ajoi perän kautta ohitsemme noin mailin päästä. Päivällä tuuli vähän vaimeni ja kippari piti kansivahdille purjesulkeista. Ison reivi pois. Genoa ja Stay sailia kokeiltiin yhdessä, sitten stay sail poisa ja genoa auki. Lopuksi päädyttiin hieman rullattuun genoaan. Sitä ennen olin ajanut tunnin lähes ihannekelissä. Joko vastukset ohi??
Kulku nyt tasaisempaa, pesin jopa hampaat. Kaikki toimenpiteet vaativat erillisen harkinnan ja suunnittelun. Vessa aivan mahdoton!!!
Kuumaa kannella. Luin kirjaa salongissa. Iltavahti 18 – 20. Ajetaan genoalla ja meno hieman tasaisempaa. Lisäksi tuuli on nyt kääntynyt itään, joten pääsemme n. 30 asteen kurssia. Kipparilla siima ulkona, mutta toistaiseksi ei kalaa. Hieno auringonlasku, jonka jälkeen lähes täysikuu. Näki hyvin ajaa kuunvalossa. Pekan kanssa laulettiin tähti ja meripoika. Sirius loistaa upeasti.
Nukuin salongin punkassa, mutten saanut unta. Kuuntelin kannella olijoiden juttelua. Ismo ja Juha harrastetaidemaalareita, joten en ole ainoa tässä lajissa.

Pekka salongissa, ikkuna veden alla
Aamun sarastus
Aurinko nousee
Aamuvahdissa Epun kanssa
Kippari navigoi ja kuuntelee jytää

Tiistai 14.3. (24 40,4 N 60 35,0 W) ajettu 119 m/vrk
Vahdissa 4 – 8. Aamu alkoi sarastaa jo ennen kuutta. Meno täydellä genoalla tasaista. Tuuli n. 8 m/s. Otettiin kuvia. Mara notkeana kiipujänä meni etukannelle kuvaamaan. Tasaisen menon ansiosta kansi täyttyi auringon ottajista hyvin pian aamupäivällä. Ruoan jälkeen vauhti meni minimiin ja miehistä komennettiin uimaan. Jopa Juhakin uitettiin (haisikin hielle eniten). Uimakohdassa oli syvyyttä 5,5 km 25 06 N ja 60 18 W.
Vaihdoin EMK:n seuralipun perään ja sitäkin kuvattiin. Uinnin jälkeen ajoin jopa partani. Tällä kertaa vessassa pystyi olemaan jotenkuten. Hetken aikaa oli lomatunnelma. Viriteltiin purjeita, mutta vauhti ei yltänyt yli 5 solmun. Lopulta tyyntyi niin, että ajettiin jo koneella, tosin purjeet ylhäällä. Usko suunnitelman toteutumiseen alkoi porukassa palata. Vaatteita kuivateltiin ym. Kukaan ei enää ollut merisairas.
Koiravati ja täysikuu (klo 24 – 4). Vene kulki tasaisesti 6-7 s. Tuuli kääntyi vähitellen etelänpuoleiseksi ja kurssi nousi jo suoraan kohteeseen.
Kuun ollessa suoraan takaa, oli näky maalauksellinen. Kuun silta perävanassa horisonttiin saakka ja ruorimiehen tumma siluetti.

EMK:n perälippu ja Atlantti
Uinti viisi kilometriä syvässä vedessä
Petteri puunaa skanssissa
Perämies Ismo
Punkkatilat kolmelle ja matkatavaroille
Furlexin kiskoa korjataan

Keskiviikko 15.3. (26 28,8 N 59 10,4 W) ajettu 111 m/vrk
Nukuin yläpunkalla kahdeksaan. Vauhti alkoi hiipua ja helle yltyä. Kuivattelin sukkia ja saappaita, illemmalla ripustin makuupussin kick-tankoon. Leppoisa päivä, mutta kannella ei voinut olla kauaa, olisi iho palanut. Pesin Staf-paidan merivedellä ja Linna-shampoolla. Puunasin vessan. Perämies Ismo valmisteli genaakkerin. Sen nostossa oli runsaasti ongelmia, kesti tunnin. Hikoilin nostimen kanssa, joka kulki parin lukon kautta mastolla ja oli superraskas. Lopulta laitoin nostimen sähkövinssille. Päivävahti 12 – 4. Meno hidasta genaakkerillakin. Enimmäkseen olin sisällä.
Tästedes sijainti ja matkamerkinnät klo 12. Iltavahti 20 – 24. Komea kuun nousu. Ennen vahtia genaakkeri alas. Löysin Otavan ja Pohjantähden ja ymmärsin, että niiden avulla voi tosiaan päätellä summittaisen suunnan. Tasaista menoa. Juha tunsi Pena H:n metsästysseurastamme. Maailma on pieni. Petterin kanssa lakijuttuja (reipas ja avoin, iloinen luonne).

Torstai 16.3. (26 58,1 N 56 00.7 W) ajettu 135 mailia (viimeinen vuorokausi)
Yö salongin punkalla (en mahdu Pekan kanssa samaan meripunkkaan). Kone pantiin yöllä käyntiin ja uni oli häiriöistä. Aamulla tuntui aika sekavalta olo. Aamiainen, puuro ja voileipiä selvitti. Aamuvahti kannella 8 – 12 oli mukavan leuto. Muistutti paljon omia kesäpurjehduksia. Genoa veti suht hyvin, 6-7 solmua, sivumyötäisessä. Kurssi on lähes kohteeseen. Muistelimme Pekan kanssa kokemuksiamme ja ihmisiä, joita olimme kohdanneet. Pekka (tohtori ja monen alan asiantuntija) on pärjännyt ihmeen hyvin (elopaino 150 kg. Hän on väitellyt aerosolien ominaisuuksista (USA:ssa).
Ismo totesi fokan profiilitangossa ongelman: jatkoksien ruuvikiinnitys löystynyt. Mara-orava hissattiin spinnupuomilla ja puosuntuolilla korjaamaan ne. Koko aluksen kamerakalusto oli tallentamassa näytelmää. Kuuma keskipäivä. Oleskelin pääosin sisällä. Yö salongin sohvalla oli levoton, koska halssi vaihtui ja valuin koko ajan pöydän alle.

Mara ja päiväkirja

Perjantai 17.3. (27 31,6 N 53 32,7 W) ajettu 131
Yövahti 4 – 8. Kostea ja pilvinen. Kahdeksan maissa saatiin reipasta tuulta. Sitä ennen oli menti vain 4-5 s. vauhtia ja purjeita trimmattu. Jäljellä 1530 mailia. Makailin muutaman tunnin yläpunkassa aamiaisen jälkeen. Pilvinen ja yksitoikkoinen päivä. Ei huvittanut ilman syytä kannelle. Vene kukki taas lähes yhtä vinossa kuin alussa, mutta aallokko ei ollut yhtä kovaa. Saas nähdä, tuleeko enää kellekään pahoinvointia. Ensimmäistä kertaa havaitsin, että päällystökin oli väsynyt. Ismo meni ruoriin, kun sisällä nukutti armottomasti. Yöllä juttelin ensi kertaa Marjon kanssa. On uimahyppyvalmentaja. Mara ja Marjo leipoivat sämpylöitä. Tehtiin nötköttikeitto. Kuorin perunat. Keitto oli hyvää ja sämpylät erinomaisia.
Iltapäivällä satoi. Olin vahdissa 16 – 18. Ensimmäiset merkit luonne-eroista. Mara kieltäytyi ensin vaihtamasta Eppua ruorista, ennen kuin oman aikataulunsa mukaan. Sitten kun tuli ruoka, hän ajoi itsepäisesti ruorissa, vaikka kaikki olivat jo syöneet ja hänet olisi vaihdettu pois. Voi olla loppumatkasta vaikea tapaus (tai sitten ei).
Eppu on nuori nainen, joka polttaa lähes ketjuna. Istuinkaukalossa haiseekin miltei enemmän tupakansavu, kuin Atlantin raikas tuuli.

Lauantai 18.3. (27 33,1 N 51 41,8 W) ajettu 139 jäljellä 1445
Yö salongin sohvalla sujui nyt hyvin, kun tein selkänojista suojavallit pöydän ja itseni väliin. Vahdissa 24 – 4 (koiravahti, jonka kippari risti koirasvahdiksi). Tuuli hyytyi ja ajettiin moottorilla purjeet ylhäällä. Tuulen käännyttyä oli genoa rullattava pois. Sitten se jumiutui, emmekä saaneet sitä toiselle halssille takaisin. Mara meni ja selvitti solmun, joka esti operaation. Juha ja Petteri tulivat vahtiin seuraavaksi. Väsytti, eikä juteltu paljoa. Veneessä ei vaihteen valitsijavipu toimi. Vaihde pannaan päälle konehuoneesta. Aamulla oli vähän sekava olo, vaikka nukuin aika hyvin pari tuntia vahdin päälle. Super-Mara paistoi aamiaiseksi LETTUJA!!! (arvoituksellinen mies).
Päivällä saatiin reipasta tuulta ja vene kulki jo 9 s. sopivassa sivutuulessa genoalla ja täydellä isolla.
Aamulla katselin vastapäätä istuvaa Steniä. Tämä komea, reipasotteinen ja hauskasti hymyilevä TKK-yo oli kuin nuoruuden vertauskuva. RUK:n kurssipaitakin sai ajatukseni harhailemaan ja ajattelin, että hyväksyisin hänet kyllä vaikkapa vävykseni (paitsi että tupakoi, mutta voi alussa huonosti ja tupakka ei maistunut).
Päivän kansivahti 12 – 4. Eilisen pilvisen jälkeen nyt oli komea päivä. Vene kulki 7-8 keskinopeutta. Päivällä syötiin lettuja ja Juhan ja Petterin paistamaa lihasäilykemössöä (hyvää!!)
Rupesi väsyttämään niin, että olin välillä aika sekavassa olotilassa.
Yksi ison ratsastaja rikki. Ismo oli eilen paikannut sen narulla, mutta tänään se oli taas irti. Se operoitiin uudelleen illalla, narua ja locktitea (pikaliimaa).
Vahti 20 – 24. Säkkipimeää, ei edes horisonttia erottanut välillä. Havaitsin laivan valot ollessani ruorissa. Sitä seurattiin ja kiikaroitiin. VHF ja tutka pantiin päälle. Se lopui aavemaisena valojen helminauhana muutaman mailin päästä ja katosi äänettömästi horisonttiin. Salamat välähtelivät. Vasta kymmenen jälkeen nousi kuu, antaen valoa. Vauhti hyvä!
Yö salongin sohvalla. Korvatulpat ja levotonta.

Sten

Eppu ruorissa


Sunnuntai 19.3. (28 55,7 N 47 19,0 W) ajettu 179 jäljellä 1204
Vaikea aamu, väsytti. Kurkku hieman kipeä. Väsymisen ja rasituksen merkkejä jopa Ismossa, joka muuten on puuhakas ja iloinen. Aamiaisena kaura- ja riisipuuro pekonilla. Nopeus, tuuli ja ajettu matka alkaa olla miltei yleisin puheenaihe.
Eppu siivosi veneen sisätilat viimeisen päälle. Hänellä kova tupakkaystkä ja rööki palaa vähän väliä.
Kansivahti 8 – 12. Hyvä sivumyötäinen ja korkeat aallot. Vaikea ohjata, koska aallot kampeaa perää. Surffissa toisinaan 10 s. nopeuksia. Vahdin jälkeen ulkona helle. Luin kirjan loppuun ja pysyttelin enimmäkseen sisällä.
Mara leipoi kakun !!!
Iltavahti 18 – 20, jonka jälkeen paneuduin jälleen salongin sohvalle. Tuuli alkoi vahdin aikana nousta ja sain tahtoni läpi, että isoon pantiin 2 reiviä yöksi.

Petteri ja Juha aamiaisella
Moottoriajoa 18.3.
Tuuli alkoi viritä
Sten ajaa
Vauhtia sivumyötäisessä
Mara leipoi kakun

Maanantai 20.3. (59 53,9 N 44 17,0 W) ajettu 165 jäljellä 1039
Yöllä oli ollut kova myrsky, yli 20 m/s ja Pekka oli paiskautunut ruorissa vasten laitaa. Selkä kipeänä, mutta luut kai ehjinä. Tulin kannelle klo 4 ja päästin Pekan punkkaan. Myrskypuuska oli jo ohi. Aallot olivat korkeita ja ohjaaminen työlästä. Reivaaminen illalla oli kuitenkin oikein. Nyt jouduimme aamulla purkamaan reivit. Mara ohjasi liian ylös ja viimeöisten sotkujen takia emme saaneet purjeita vendattua. Sähläsimme muutaman hikisen hetken, ennen kuin astuttuani ruoriin, sain veneen käännettyä pelkällä isolla. Loppuvahti sujui hyvin vaimenevassa kelissä, mutta korkeissa mainingeissa.
Iltapäivällä kippari totesi moottoriajon välttämättömäksi ja peltigenoa pantiin puskemaan. Aikataulu painaa päälle. Sitä ennen oli päällystö korjannut salongin irronneen pöytälevyn ja yrittänyt jälleen korjata rullalaitteen profiilia.

Tiistai 21.3. (30 19,3 N 41 16,3 W) ajettu 146 jäljellä 893
Olin yöllä kouravahdissa. Tuuli navakka, mutta onneksi isossa oli reivi. Sujui aika hyvin. Yö salongin sohvalla. Aamulla oli aika sekava olo. Onneksi pääsin aamiaisen jälkeen Juhan yläpunkalle ja olo selkiintyi.
Päivä aurinkoinen. Vahdissa 12 – 4. Aallot oli tosi isoja ja ohjaaminen työlästä. Matti oli kannella juttelemassa ja puhui lähes koko neljä tuntia. Auringonpaahteisen ja vauhdikkaan vahdin jälkeen oli taas aika sekava olo. Tunti Pekan punkalla auttoi hieman. Illaksi taas 20 – 24 kannelle. Onneksi välillä purettu reivi oli taas laitettu isoon. Tuuli tasaisen kova. Pilviä kertynyt taivaalle.

Keskiviikko 22.3. 831 13,2 N 38 20,9 W) ajettu 155 jäljellä 738
Yöllä tekivät jiipin ja halssi siis vaihtui. Seuraus: salongin punkalla nukkuminen vaikeutui ja unet jäivät olemattomiksi. Aamulla sen mukainen olo. Kannella 8 – 12. Raju sadekuuro, jonka aikana olin ruorissa. Sitten selkeni. Kunnon valtameriaallot ja vauhti hyvä. Korjailtiin irronnut mantookintolppa. Useita köysiä rispaantunut pahoin (genoan skuttii, kakkosreivi jne).
Illalla varustauduin taas salongin sohvalle. Tällä kertaa sain selkänojista aika hyvän kolon laitettua nukkumista varten.

Laiva styyrpuurissa
Tuuli voimistui
Petteri surfissa

Torstai 23.3. (32 47,7,N 35 51,9 W) ajettu 167 jäljellä 581
Yöllä vahtiin 4 - 8. Melko pirteä olo. Ajettiin koneella tunnin verran. Sitten päätin nostaa ison. Itse olin ruorissa ja iso juuttui johonkin. Matti heräsi ja tuli hätiin. Sähläystä, kunnes purje saatiin ylös. Vahdin loppupuolella tuuli alkoi pylöriä ja jouduttiin ajamaan jo suoraan pohjoiseen.
Vuoren korkuiset mainingit. Välillä ei näkynyt horisonttia, vaan vain aallon seinämää. Ismo tuli kannelle ja päätettiin jiipata. Se onnistui hyvin, mutta Mara löysäsi liian aikaisin genoan ja voimakas tuuli ja aallokko saivat sen sotkuksi profiilin ympärille (rintsikoille). Mattikin tuli ylös ja purkamisen kanssa taisteltiin puolisen tuntia. Kovaa pauketta ja koko ajan tuntui siltä, että purje tai keulaprofiili repeävät. Kalastussiimakin juuttui hässäkässä johonkin (potkuriin??). Ismo pani sen puukolla poikki. Pidettiin tuumaustauko ja päätettiin irrottaa skuutit takaa ja yrittää selvittä sotku keulasta käsin. Ismo onnistui siinä lopulta ja genoa saatiin normaalisti auki jälleen. Hurjalta näyttävää touhua kovassa aallokossa. Harmitti hieman, että sählingit tuli juuri minun vahdissaololleni.

Perjantai 24.3. (34 10,0 N 32 24,6 W) ajettu 190 jäljellä 391
Ensimmäinen oikea myrsky. Koiravahtiin 20 – 4. Tuuli oli yltynyt kovin puuskaiseksi ja niissä puuskissa oli nopeutta jo yli 20 m/s. Isossa kaksi reiviä ja genoa puoliksi rullalla. Ensi kertaa pelotti. Pilkkopimeässä tuijotin vain kompassia, jota ei aallokossa tuntunut saavan millään pysymään sallituissa rajoissa. Jos meni liian alas, oli suuri vaara vahinkojiipille, jos taas ylös, tahtoi vene brouchata ja päästä siis käsistä. Ruoria sai välillä vääntää kaikin voimin. Olin hetkessä hiessä ja välillä aalto löi yli. Puolen tunnin ruorivuorossa oli riittävästi kerralla. Aivan viimeisen vuoroni lopulla taittui iso aalto yli. Hetken oli pelkkää vesimylläkkää. Sain veneen oikenemaan, mutta olin kauttaaltaan märkä, vaikka CorelTexit olikin päällä. Olin tyytyväinen, kun sain luovuttaa vahtivastuun Matille ja oikeista itseni salongin sohvalle.
Aamulla ykkösvahti päästi genoan taas valloilleen (riistäytyi käsistä Steniltä). Seuraus oli jälleen paha sotku. 25 m/s tuulessa sotkuun jääneet pussit ravistelivat koko venettä kuin vimmattu. Ihme, ettei mitään hajonnut. Ismo sai jälleen taistella kannella puolisen tuntia, ennen kuin sotku oli selvitetty. Nyt tuntui siltä, että päällystö otti liian suuria riskejä aikataulun vuoksi . Sanoinkin Ismolle, kun iso oli jo laskettu ja yritettiin ajaa pelkällä genoalla, jonka ohjaaminen niin, ettei se olisi jälleen joutunut väärälle puolelle ja alkanut tehdä sotkuja, että eikö tällä kokemattomalla porukalla olisi tässä tilanteessa parempi ajaa pelkällä koneella. Ismo ei kauaa miettinyt, vaan genoa rullattiin sisään.
Seurasi koneajoa kovassa aallokossa. Aamiaisena pelkkä kaurapuuro. Tiskivuoro oli lujilla veneen heittelehtiessä puolelta toiselle.
12 – 16 kannella. Ajettiin koneella myötätuulessa. Aallokko korkeinta, mitä tähän asti olen nähnyt. Veneen kiivetessä aallonharjalle, oli näky alas miltei kuin mökin katolta olisi katsellut. Välillä tuli vihaisia kuuroja ja tuuli nousi 20 – 24 m/s.
20 – 24 vahti. Tuuli rajua ja veneen ohjailu erittäin raskasta. Jiippivaara koko ajan hyvin voimakas. Aallokko sai välillä veneen heijaamaan pahasti suunnasta pois. Muutamat kansivahtivuorolaiset alkoivat jo arastella ohjaamista.
Menin ehdottamaan Matille, että ottaisimme viimeisenkin purjeen alas ja ajaisimme koneella. Matti suutahti: kaikki kelit otetaan vastaan ja tällaista on avomeripurjehdus. Sitten hän sanoi, että ensi legille voidaan valita joku toine vahtipäällikkö. Olin masentuntu tästä reaktiosta. Vahti saatiin onnellisesti loppuun ja nukkumaan. Näin unta Scanmarista (entisestä veneestäni) ja siitä, että Anna (vaimoni) aikoi minut hylätä!!??!!

Pekka ohjaa kovassa tuulessa
Parranajo oli vaikeata ja sai jäädä
Kippari ja perämies laskevat jäljellä olevia maileja
Kovassa aallokossa oli vaikea ohjata
Mustanpuhuvaa Atlanttia

Lauantai 25.3. (36 06,1 N 30 04,2 W) ajettu 158 jäljellä 233
Vahti 8 – 12. Aallot vieläkin suurempia kuin eilen. Tuuli kova. Ajettiin styyrbuurin halsseilla pelkällä reivatulla isolla (yöllä oli tehty venda). Ohjaaminen oli tällä kertaa helpompaa kuin yöllä, mutta suuret aallonrinteet kampesivat venettä pois suunnasta.
Stenin ruorivuorolla se sitten tapahtui. 25 sekunttimetrin puuska, valtava rysäys ja puomi oli väärällä puolella. Vahinkojiippi oli katkaissut skuutin. Säikähdyksestä toivuttuamme hälytettiin päällystö kannelle. Onneksi preventteri oli sen verran jarruttanut iskua, ettei puomi katkennut, tai vantit. Ismo sai joka-aamuisen voimistelutehtävän ja selvitti ison alas ja puomin sidottua keskelle. Matka jatkui koneella.
Iltavahdissa aika uhkarohkea puomin sidontaoperaatio. Olin ruorissa ja suuta kuivasi, kun yritin ajaa jättiaallokossa tasaisesti. Marjo ja Sten olivat kannella.

Sunnuntai 26.3. (37 11,0 N 27 03,2 W) jäljellä 46
Aamuvahti 4 – 8. Tuuli laantui vähitellen joskin silloin tällöin tuli vielä iso aalto. Ajettiin koneella ja ohjaaminen helpompaa. Ajatukset ovat jo Azoreilla. Mietitään mitä syödään, suihkua ym. Osoitus Maran arvaamattomuudesta: ei vapauttanut minua ruorista ja ajoin siis yliaikaa. Sitten väitti, että ajan tahallani ahnehtien, eikä suostunut enää vaihtoon. Ajoin vahdin loppuun. Eppu ei kykene enää ruoriin (käsi kipeä, joskus leikattu). Ounastelen vain sitä, että viimeisestä legistä voi tulla tosi raskas. Keskipäivän loikoilin enimmäkseen punkalla (Juhan ja Pekan).
Illalla saimme Azoreitten majakan valot näkyviin ja loppu mentiin koneella. Olin vapaavahdissa ja katselin sivusta, kun vene lipui pimeässä suojaiseen satamaan ja kiinnittyi huoltolaituriin. Miehistö kokoontui kajuuttaan ja ankkuripaukut nautittiin Pekan ja Petterin pulloista. Päällikkö piti legin päätöspuheen, jossa totesi mm. että kelit olivat harvinaisen kovia tällä kertaa. Tavanomaiset miehistön kehumiset päälle.

Päällystön loppupuheet Azoreilla

Maanantai 27.3. Azoreilla, St Michael
Aamulla kovalla kiireellä suihkuun. Maa tuntui keinuvan jalkojen alla ja kävely oli epävakaata. Suihku ja tukan pesu teki hyvää. Vaihdoimme veneen pois huoltolaiturista kylkikiinnityksellä toiseen laituriin, jossa oli myös paikallisten veneitä. Kävelimme Pekan kanssa maissa (n. 100 000 asukkaan kaupunki), huurteisilla (maistui lähes taivaalliselta) ja sitten pieni kierros ympäristössä. Yksi kaunis kirkko katseltiin sisältä. Liike-elämä näytti keskittyneen rantabulevardin tuntumaan.
Uudet miehistön jäsenet, Jukka ja Tarja tulivat käymään veneellä. Tehtiin suursiivous. Kaikki tavarat kannelle ja sisältä putsaus ja imurointi.
Sten ja Pekka saivat diblominsa, mutta asuvat vielä tämän päivän veneessä. Illalla yhteinen ruoka. Paikka pieni ja pihvi aivan surkea. Jouduin jättämään puolet syömättä.
Palattuamme veneelle, istuimme Pekka, Matti, Ismo ja minä melkein kahteen ja paransimme maailmaa.

Suihku teki terää, mutta "maa keinui"
Varusteita kuivateltiin
Vaihteensiirtovipu oli jumissa
St. Michaelin satamatoimisto
Rantabulevardia
Torinäkymä
Kirkko
Hodaria teki mieli

Tiistai 28.3. St. Michael
Viime yönä päättyi eloni skanssin sohvalla, sillä pääsin muuttamaan Jukan kanssa peräkajuuttaan. Aivan juhlavat tilat!!! Eppu ja Marjo joutuivat muuttamaan Tarjan kanssa toiseen keulakkajuutoista. Siellä on tosi pienet tilat. Toivotaan, ettei se vaikuta mihinkään näissä ns. ”sosiaalisissa suhteissa”.
Käytiin kaupassa muonatäydennyksellä ja itsekin täydensin omat kalja- ja viinivarastoni. Illalla syömässä satamakioskin pitäjän suosittelemassa paikassa. Tilaa oli, asiakkaina vain kaksi miestä (puhuivat suomea). Kaslerpihvi oli tällä kertaa mukiin menevä. Veneessä myöhemmin otettiin parit viinit ja alettiin totutella uuteen punkkaan.

Bunkraus seuraavalle legille
Sain oman punkan

Keskiviikko 29.3. St. Michael
Sadetta ja koleaa. Oltiin kiertoajelulla saaren länsipäässä. Vehmasta luontoa, paljon lehmiä (kuulemma enemmän kuin ihmisiä). Alppiruusut, Azaleat ja Kameliat kukkii. Noustiin vuorelle pienoisbussilla, mutta pilvet oli niin matalalla, ettei nähty kaikkia kraatterijärviä. Tuli heppoiset varusteet päälle ja oli kylmä. Pienessä kylässä poikettiin kahvilaan. Olut, iso pala hyvää pizzaa ja kahvi päälle ja olotila parani. Sadekin alkoi lakata ja maisemia voitiin ihailla. Harmi, että kamera jäi veneeseen.
Suötiin veneessä Niilin ahventa ja keitetyt perunat. Sitten lähtökahvit ja lähtöhetki klo 19.00. Kippari käski stereoista ”Ankkurit ylös” täysillä ja niin irrottiin komeasti Azoreista. Sähkötöpselikin unohtui irrottaa.

Ankkurit ylös ja merelle

Torstai 30.3. (38 57,5 N 24 03,9 W) ajettu ?, jäljellä 1114
Tämä vuorokausi alkoi koiravahdilla (24 – 4). Tuuli vaihteli 9-19 m välillä ja oli inhottavan puuskainen. Yritettiin kouluttaa Jukkaa ohjaamaan, mutta menestys ei ollut häävi (yksi vahinkojiippi, mutta onneksi tuuli oli sillä hetkellä heikko). Huolestuttaa!!
Päivällä sama vahti (12 – 16). Tuuli noin 14-15 m/s. ja aallokko väänsi koko ajan venettä suunnasta. Ohjaaminen työlästä. Jukka paniikissa käänsi väärään suuntaan ja vaikka olin varmistamassa, tehtiin vahinkojiippi. Onneksi ei vaurioita! Tämä aiheuttaa toisille lisää kuormaa, kun osa ei pysty ajamaan. Tämän vuorokauden sisään tuli vielä 18 – 24 vahti. Yö oli lähes pilvetön ja uuden kuun sirppikin näyttäytyi. Onneksi tuuli laantui 10 sekunttimetrin tietämille ja aallokkokin oli kohtuullisissa rajoissa. Jukkakin ohjasi pari puolituntista, mutta jouduin istumaan viereisessä ruorissa varmistuksessa.

Marjo ja lähestyvä vuori
Rasitus näkyy naamasta

Perjantai 31.3. (40 02,1 N 20 40,8 W) ajettu 156 jäljellä 958
Nukuin aika huonosti, sillä oli vaikeata löytää sellainen tuettu asento, jossa olisi pysynyt paikallaan. Aamupäivän vahti 8 – 12 olikin sitten pitkästä aikaa melko leppoisa. Aurinkokin paistoi ja vahtivuorossa oli Juhan, Epun ja Marjon vahti. Minun ei tarvinnut olla ruorissa, kuin pari puolituntista. Seuraava vahti 18 – 20. Tuuli laantui alle kymmeneen. Mara järjesti pienen show:n. hän pukeutui raspitukkaan ja oli olevinaan ruorissa kuunnellen matkaradiota, laulellen ja ohjaten varpaillaan. Kuvia otettiin.

Mara pelleilee

Lauantai 1.4. (41 27,7 N 17 18,7 W)
Päivä alkoi aamuvahdilla 4 – 6. Kaikki purjeet täysinä ylhäällä ja tuuli kohtalainen. Purjehdusasun alla alkaa olla jo kaikki lämmin alusasuvarasto ja hanskat kädessä on tarpeen. Puheenaiheet alkavat liikkua jo siinä, montako koiravahtia vielä ja mitä sitten tämän jälkeen. Ismokin oli jo sitä mieltä, että nämä pitkät reissut alkaa jo riittää.
Päivä meni melkein lepäillessä punkalla, väsytti. Jukka yllätti positiivisesti ja teki päivälliseksi hyvän jauhelihakastikkeen. Se ja perunamuusi maistuivat. Eilen teki nuoriso lasagnea. Se oli muuten herkullisen näköistä, mutta pippuria oli niin runsaasti, että suuta poltti, eikä mitään muuta voinut maistaa siitä ruoasta.


Sunnuntai 2.4. (42 37,3 N 15 07 W) ajettu ? jäljellä 664
Päivä alkoi koiravahdilla. Tuuli tyyntyi ja kone pantiin vetämään. Pitkästä aikaa olin yövahdissa, joka oli leppoisa. Tähdet loistivat kirkkaine, eikä tarvinnut stressata jiipistä. Tähän saakka on lähes koko ajan ollut tuuli takamyötainen ja jiippivaara aina läsnä.
Jonkin aluksen (mahd. koneella ajava purjevene) valoja seurattiin ja laitoin jo tutkan ja valonheittäjän päälle, mutta ne etääntyivät horisontin taa.
Aamiaiselle herätessäni oli kone edelleen päällä ja tuuli yhä tyyntynyt. Seuraava vahti 12 – 16. Tuuli lähes plägä ja kone päällä. Kun normaalivarusteissa tulin kannelle, ei kestänyt kauankaan kun oli vähennettävä varustusta. Aurinko lämmitti. Kippari järjesti veneen rantautumisluennon ja sitten tehtiin kompassille eksymätaulukko. Kaikenlaista muutakin meriopetusta saatiin kesäisen aurinkoisella kannella. Havaitsin ison kilpikonnan uivan meitä vastaan. Se oli kuin tynnyri. Välillä se nosti päätään, kuin sukellusvene periskooppia. Meri oli kerrankin lähes tyyni, vain pieni aallonväre rikkoi pintaa ja muutama loiva maininki keikutti venettä. Koettiinpa tällainenkin keli! Lähestymme vähitellen Biskajaa. Illalla vielä 20 – 24 vahti. Ajettiin koneella lähes plägässä, enkä mennyt edes kannelle, automaatti päällä ja vahti päivysti. Ajattelin opetella tutkan ja GPS:n toimintoja, mutta Matti ei saanut unta ja pelasi mikrolla pasianssia lähes koko vahdin ajan.


Matti pelaa pasianssia ennen myrskyä

Maanantai 3.4. (44 22,6 N 12 40,1 W) ajettu 150 jäljellä 514
8 – 12 vahti, johon juuri ja juuri heräsin sekavien unien lomasta. Aamiainen muroja ja pekonia, ei siis kaurapuuroa!!. Tuuli oli virinnyt ja nyt pantiin stay sail jälleen vetämään. Olin itse keulakannella. Aallokko kohtalaista. Nyt ajettiin kryssihalsseilla koko isolla ja stay saililla. Meno tuntui hienolta ja ohjaaminen oli kevyttä. Ensimmäisen kerran tuntui nautinnolta olla ruorissa!!! Vähitellen tuuli oli yltymässä ja vahdin lopussa se oli n. 10-11 m/s. Jossain eteläpuolellamme on voimakas myrskyrintama. Toivottavasti ehdimme alta pois. Olemme nyt Espanjan luoteisnurkan tasalla. Laiva-aika muutettiin tunnilla ja nyt ollaan Suomen aika +1. Illalla tuuli alkoi yltyä ja ilmapuntari laskea. Kryssihalsseilla oli kuitenkin kevyt ohjata. Isoon otettiin kakkosreivi. Tuuli oli jo 14-16 m/s.

Myrsky lähestyy

Tiistai 4.4. (46 24,7 N 12 33,5 W)
Kuulin punkkaani, että yöllä oli kannella monenmoista toimintaa. Kun sitten vahtini alkoi klo 4, oli enää pieni pala genoasta ylhäällä (iso kokonaan pois) ja tuuli tosi kovaa, yli 20 m/s. Olin ruorissa Marjon Juhan ja Epun vahdissa pari puolituntista ja Petterin vahdin teimme kaksin. Tarjaa ei voinut laittaa ruoriin. Pärskeitä tuli koko ajan ja välillä aalto kaatui syliin. Olin märkä, kuin se kuuluisa koira. Toivoin vain, että päivä valkenisi, meno oli hurjaa. Aamulla Matti tuli ylös (olivat Ismon kanssa tehneet rankan yön). Genoa pantiin kokonaan pois ja alettiin ajaa koneella. Yhtäkkiä kippari Matti sai jonkinlaisen demonisen kohtauksen ja alkoi ajaa täysillä vasten aaltoja. Vene ryskyi ja vapisi. Ismokin arveli vakavana, että vene saattaa hajota, ryske ja pauke oli hurjaa. Olin juuri riisunut ulkovarusteet ja äkkiä tuli sisään kymmeniä litroja vettä. Seisoin pahaksi onneksi luukun luona ja kastuin alusvaatteita myöten. Näyttää siltä, että saan olla loppumatkan märissä, sillä vaihtovaatteita ei enää ole. Öisin on jo kylmä, joten mitenkähän tässä pärjätään?!? Kajuuttamme turkkilaudat lilluvat vedessä ja tietenkin saappaat putosivat sinne samaan soppaan. Ismo etsi jostakin pilssipumppua, jossain välissä sen löysikin. Lopulta laitettiin ajoankkuri ja päätettiin odotella myrskyn laantumista. Istuimme kaikessa rauhassa salongissa. Kippari keksi ajantietekilpailun, jossa puhallettua ilmapalloa yritettiin lähettää maaliin. Yhtäkkiä iso aalto taittui veneen kylkeen. Kuului valtava rysäys ja koko veneen skanssin kalusto tuli syliimme, sekä vielä Mara kaiken kukkuraksi. Tunsin iskun kasvoissa ja veri alkoi maistua suussa. Onneksi hampaat olivat tallella, vain huulessa syvä haava ja joitakin muita kolhuja. Tuho sisällä oli totaalinen. Koko salongin kalustus oli irronnut ja yhdessä läjässä sohvan päällä. Näky oli shokeeraava! Mara loukkasi kylkeään ja Jukka löi päänsä kuhmuille.
Sotkua alettiin selvitellä. Kalustosta ei ollut enää mihinkään. Se laitettiin lappeelleen ja ruuvattiin kiinni. Erilaisia köysiä viriteltiin helpottamaan kulkua jne. Kun kippari sitten aikoi ladata akkuja ja kone käynnistettiin, tuli uusi shokki. Vettä suihkusi konehuoneeseen ja siitä johtui hyttimme turkkilevyjen taannoinen vedenkelluntakin. Onneksi vain merivesiletku oli kiristimen alta poikki. Se oli helppo korjata, mutta vesi oli vaurioittanut laturin. Miten käy navigointilaitteittemme jos virta loppuu!!! Aggregaatti on kyllä matkassa, mujtta toimiiko se. Vastoinkäymiset saisivat jo riittää.
Laivavahdissa 24 – 04. Tuuli pauhaa lähes taukoamattomalla voimalla. Sprayhood oli irronnut liitoksistaan ja Lazy Jack roikkui meressä.

Vaurioita tutkitaan, sähköt poikki
Kalusteet yhdessä kasassa
Kaaoksen keskellä

Keskiviikko 5.4. (46 35,1 N 13 38,9 W)
Oli lohduton näky, kun ihmiset aamulla herättyään alkoivat etsiskellä raunioiden keskeltä syötävää. Toki kaikki oli sijoitettu uudelleen, mutta silti. Istumapaikkoja oli niukalti. Söin muroja ja voileivän, sekä kahvia. Keskellä lattiaa oleva romuläjä ryhmiteltiin uudelleen niin, että sohvalla saattoi istua. Seuraava ongelma oli latausvirta. Laturia tutkittuamme totesimme, että tasavirta/vaihtovirta säädin on mennyttä. Sitä ei voi korjata. Alettiin viritellä aggregaattia. Siitä on käynnistinnaru poikki ja se on suunniteltu niin, että koko laite pitää purkaa, jotta naru saadaan vaihdetuksi!!!! Hirmuinen operaatio. Ihme-Masa teki sen. Hän purki koneen salongin lattialla ja kasasi sen uudelleen. Se ei kuitenkaan käynnistynyt!!
Armoton sähkön säännöstely astui voimaan. Valmistauduttiin lähtöön. Tuuli oli laantunut ja aurinkokin näkyi. Moottorin letku irtosi uudelleen ja Matti askarteli sen takaisin. Ismo raportoi, että peräsimessä tai potkurissa on Lazy Jagin roippeita ja osia ajoankkurin ohjausnarusta!!! Olimme siis olleet ilman ajoankkuria. Piti lähteä liikkeelle klo 16, mutta kun moottori oli ollut hetken päällä, todettiin, että vesipumppu (jäähdytysveden-) ei toimi. Taas koneluukut auki ja hommiin. Siipipyörä jouduttiin vaihtamaan. Siinä meni runsas tunti. Iltavahti 20 – 24. Tuuli yltyi jälleen ja vahti oli raskas. Ajettiin Maran kanssa puoliksi, Jukasta ei ollut ruoriin. Yltä päältä märkänä viimein kosteaan punkkaan (lämmitys ei toimi). Tyynykin on märkä. Otsalamppu lakkasi toimimasta. Sähköjä ei enää ole valaistukseen, mutta kompassivalo sentään vielä toimii.
Olen saanut kamppeeni, jotka kastuivat tiistaina, lähestulkoon kuiviksi pitämällä ne vain päällä yötä päivää. Jopa vettä imevä hupparikin on tällä hetkellä kuivanoloinen! Havaittiin, että ajoankkurin köysi oli jossakin vaiheessa katkennut ja olimme ajautuneet pelkästään rikin varassa.

Agregaatti joka ei toiminut

Torstai 6.4. (46 17,8 N 12 52,6 W)
Kone ei toimi! Isossa on reikä (tosin pieni) ja genoa on repeytynyt saumasta. Nukuin kaikesta huolimatta aika sikeästi ja heräsin omaan kello 8 – 12 vahtiin vähän sekavana. Aamiaisena oli puuroa ilman lisukkeita ja pala leipää. Otimme genoan rullalle ja nostimme stay sailin. Olin kovassa aallokossa keulakannella. Vahdin loppupuolella keli hieman tasaantui ja pilviverho alkoi rakoilla. Päällystö piti kokousta ja päätti että pyrimme hätäsatamaan La Goruniaan. Muualle emme näissä tuulissa pääse. Navigointilaitteille riittää vielä virtaa moottorin starttiakusta!
Eräät alkavat olla aika apaattisia. Reippaita ovat Marjo, Petteri (miltei ylireipas – vänrikki Nappula-tyyppi). Jotakuinkin pärjäävät Eppu ja Mara. Juha on synkkä, mutta luotettava. Jukasta ja Tarjasta ei ole paljoakaan apua. Ismo on realisti ja puurtaa väsymättä, kuten Mattikin. Liiallinen uho on kyllä Matiltakin jo poissa.
Klo 14 olin jo punkassa vahdin jälkeen ja Matti ja kumppanit saivat moottorin käyntiin. Ensimmäinen hyvä uutinen pitkään aikaan. Ja tuntuu siltä, että olemme pelastetut!! Juha oli muistanut, että hänen vanhassa traktorissaan oli sakka tukkinut polttoaineletkun ja se oli saatu auki puhaltamalla. Tätä kokeiltiin. Polttoaineletku irti ja voimakas puhallus. Ihme tapahtui! Kone lähti käyntiin ja kävi tasaisesti. Saostunut sakka oli puhallettu takaisin tankin pohjalle. Juha sanoi, että antaa traktorilleen pusun, jos tästä selvitään kotiin saakka.
Nyt matkanteko sai uutta vauhtia. Ajettiin koneella purjeet päällä kohti Coruniaa, Espanjan rannikolla.
Lupasin kutsua Juhan H:lahteen saunomaan, jos tästä selvitään. Häntä harmittaa, ettei jäänyt Azoreille, kuten oli aikonut (saimme Pekan kanssa puhutuksi hänet mukaan vielä loppumatkalle, sillä arvelin tarvitsevani luotettavaa miestä).

Juha aamiaisella romujen seassa

Perjantai 7.4.
Aamuvahti 4 – 8. Pilvinen sää ja tuulta tasaisesti 10 m/s nurkilla. Kompassivaloihin riittää vielä virtaa. Mitä sitten kun ei yöllä enää näe kompassia?
Puheenaiheet alkavat olla tyyliä:
- montako yövahtia vielä
- erilaisia kertomuksia pelastuslautoista ym
- miten päästään Coruniasta eteenpäin
Aamiaiseksi puuroa, vaikka lieden keinuripustus romahtanut, eikä voi korjata. Puuron kanssa Corn flakes hiutaleita ja lusikallinen hilloa. Pari päivää on tultu toimeen pussikeitolla ja kaurapuurolla.
Iltapäivällä kannella 16 – 18. Aurinkokin jo pilkisti. Jäljellä enää 38 mailia ja arvioitu ajoaika 5 tuntia.
Ajettuani ruorivuoron, totesin että taisi olla viimeinen tässä paskapaatissa. Sitä ei olisi pitänyt sanoa, sillä heti kone pysähtyi. Hetken aikaa oli kylmä hiki. Jouduin uudelleen ruoriin ja purjeet täysin auki reiveistä. Onneksi vika oli sama, jo tunnistettu ja puolen tunnin päästä kone kävi jälleen. seuraava vahtini on klo 24 --, silloin meidän pitäisi olla jo perillä (?????)
Loppumatka sujui ongelmitta. Kone kävi tasaisesti ja yhdentoista tienoilla olimme satamassa. Seurasin laituriin menoa sisätiloista!!!
Ilma oli leudon mantereinen ja alusasukertoja oli heti vähennettävä. Pian oli sähköt jälleen kytketty ja muutaman oluen ym. jälkeen ryömin punkkaani, jossa tällä kertaa oli jo lämmintäkin.
Atlantti oli ylitetty, vaikka määräsatama vaihtuikin.

Aamupalaveri ylityksen jälkeen
Ylitetty on

Lauantai 8.4. La Coruniassa
Lähdettiin Juhan kanssa saapastelemaan kaupungille ja etsimään jatkoyhteyttä. Myös Jukka ja Tarja lähtevät, mutta jäivät selvittelemään lentoja. Kävelimme rautatieasemalle (n. 3 km) ja ostimme junaliput Pariisiin (126 €). Ongelmaksi jäi vain se, että meille jää yksi välipäivä täällä, eli huominen. Matti ja Ismo raatoivat koko päivän ja saivat kalustuksen uudellen pystyyn. Laturi ei tullut kuntoon, eikä aggregaatti, mutta he lähtevät silti huomenna jatkamaan ranskan Brestiin. Itselläni oli aikatauluongelma, koska Anna tulee Pariisiin alkuperäisen aikataulun mukaan ja meidän oli määrä viettää viikko siellä.
Söimme aseman lähellä oikean espanjalaisen paellan ja kävelimme takaisin veneelle. Illalla menimme porukalla syömään ja loppupuheet ja kiitokset vaihdettiin ja pidettiin. Pidin vastauspuheen ja kehuin Matin ja Ismon kykyä toimia kaikissa tilanteissa ja kiittelin muutakin porukkaa. Taputtivat. Laulettiin jopa parit laulut. Matti ja Ismo olivat laatineet kaikista pienen kronikan. Kehuivat minua isälliseksi hahmoksi, joka aina reivasi ajoissa (pieni piikki varovaisuudesta) ja hoiti vahtipäällikön hommat luotettavasti. Tulimme veneelle vasta kolmen jälkeen, jonka päätteeksi puhelivat istuinkaukalossa lähes aamuun saakka. Kaivoin korvatulpat ja sain nukutuksi kuitenkin hyvin.

La Corunian satamaa
Puistoistutuksia ja päiväys elävistä kukista

Sunnuntai 9.4. La Coruniassa
Aamulla heräiltiin melko leppoisaan kevätsäähän. Aurinkokin näyttäytyi pilvien lomasta. Tunnelma oli unelias, kuten sunnuntaiaamuun sopii. Kirkonkellot soittivat oikean täydellisen virsimelodian. Kippari oli päättänyt lähtöajaksi klo 12. Keräilimme aamiaisen jälkeen kamppeemme laiturille ja hyvästit jätettiin. Eppu, Petteri, Mara ja Marjo jäivät lopulta miehistöksi, kipparin ja perämiehen lisäksi.
Talsimme Juhan kanssa laukkuinemme taksitolpalle ja ajoimme rautatieasemalle. Se oli halpa kyyti, vain vajaat 5 €. Aikamme pähkäiltyämme saimme isot laukut säilytyslokeroon ja läksimme etsimään majapaikkaa lähistöltä ihan umpimähkään. Emme olleet montaakaan kadunkulmaa ehtineet asemalta, kun silmiimme sattui Hostel-kyltti. Halpa huone oli nopeasti hallussamme ja ihan siisti (amme, TV ja kaikki, 32€). Meillä oli onnea. Hetken levättyämme läksimme etsimään sapuskaa. Lähes kulman takaa löytyi hyvä pizzapaikka. Sitten kävelimme satamaan. Tarkoitus oli mennä Gastillo se Sant Antonio-linnoitusmuseoon, mutta se oli kiinni!! (Sunnuntaina!!) Samoin lähistöllä ollut Militaria-museo. No, taksilla kotiin ja päivänokosille. Univelkaa oli. Tuuli tuntui tavattoman kovalta siellä rannassa ja juttelimme siitä, miten lähtijöillä oli taas kovat kelit.
Klo 7 maissa Eppu soitti! Hän kutsui meitä veneelle kaljalle! Olivat kääntyneet viiden mailin jälkeen takaisin. Vastatuulta oli ollut 21 m/s.

Maanantai 10.4.
Hyvin nukuttu yö, mutta aamulla keinutti enemmän, kuin illalla. Herättiin 6.30 ja mentiin asemalle, jossa vaatimaton aamiainen. Junan lähtöhetken lähestyessä ilmestyivät myös Mara, Marjo, Petteri ja Eppu asemalle. He tulivat samaan kyytiin, koska huomenna oli luvassa LAKKO! Vaihteeksi oli kiva istua junassa. Maisemat olivat aluksi hyvin vuoristoisia ja vaihtelevia. Rata noudatteli varmaan joitakin edullisia sola-alueita ym. Sitten maisemat tasaantuivat. Välillä oli silmin kantamattomiin aaltoilevaa peltomaata. Kaukana jokin pieni kylä kirkkoineen. Paleneia-nimisellä paikkakunnalla oli korkea kukkula, jonka päällä valtava Jeesus-patsas, vähän niin kuin Rio de Janeirossa (TV-kuvien ym mukaan). Sää oli keväinen, aurinko paistoi. Koivut ja haavat olivat hiirenkorvilla. Omena- ja kirsikkapuut kukkivat ja monet Suomessakin tutut kevätkukat samoin.
Veneeseen eilen jääneet kertoivat, että vastatuuli oli ollut niin kova, ettei edes isonpurjeen nosto ollut millään onnistua. Nostin oli kiertynyt maston ympäri ja uudet Lazy Jackit katkeilleet heti kättelyssä. Muutaman tunnin ponnistelun jälkeen ja kun maisemat olivat aina vain samoja, oli paluupäätös tehty.

Junassa kohti Pariisia

Pyreneitten rinteitä